🌶️ Chili kasvaa ja kehittyy hiljalleen

Sunnuntai on harmaa, mutta ei aivan sateinen. Polvi on rikki hiekkatien kaatumisesta – tällä kertaa ei koiran syytä. Ulkoilu jäi lyhyeksi, mutta vointi on muuten hyvä. Ja jostain mielen sopukoista nousee ajatus: chili. Se kasvaa hiljalleen, aivan kuten minäkin.

🌱 Siemenestä versoon – odotuksen alku

Chilin kasvatus alkaa pienestä siemenestä, joka ei näytä miltään. Mutta kun sen laittaa multaan, lämpöön ja valoon, alkaa hiljainen odotus. Ei tapahdu mitään – ja silti tapahtuu kaikki. Chili ei kasva huudolla vaan hiljaisuudessa. Se muistuttaa minua siitä, että toipuminenkin alkaa näkymättömästi.

🪴 Purkkiin ja hoivaan – ei kiirettä

Kun ensimmäiset versot nousevat, ne siirretään purkkiin. Uusi koti, uudet juuret. Multa, joka hengittää. Kastelu, joka ei hukuta. Lannoitus, joka ei polta. Chili tarvitsee hoivaa, mutta ei ylikuormitusta. Niin minäkin.

🌸 Kukinta ja sato – tai ei

Jos kaikki menee hyvin, chili kukkii. Pienet valkoiset kukat lupaavat satoa. Mutta ei aina. Joskus kukat putoavat, joskus satoa ei tule. Joskus minäkin kasvan, mutta en kanna hedelmää. Ja sekin on ihan oikein.

🌶️ Hitaasti hyvä tulee

Sato ei ole aina suuri, mutta se ei haittaa. Yksi kypsä chili voi olla juhla. Se kertoo, että hoiva, aika ja odotus kantavat. Minun satoni ei ole kiloja vaan hetkiä. Yksi hyvä päivä. Yksi rauhallinen ilta. Yksi ajatus, joka ei katoa.

🌿 Toipujan puutarha

Ennen ei riittänyt kärsivällisyys kasvien hoitoon. Työvuorot, kiire, pätkätyön arki – ei aikaa, ei jaksamista. Mutta nyt, sairaslomalla, aika on venynyt. Kärsivällisyys on kasvanut. Ehkä kasvit ovat kuin minäkin – ne eivät vaadi, ne vain odottavat. Ja kun niille antaa aikaa, ne vastaavat kasvulla.

Chili kasvaa ja kehittyy hiljalleen. Niin saan minäkin. Ei tarvitse kiirehtiä. Ei tarvitse jaksaa joka päivä. Hitaasti hyvä tulee.