Marevan ja ruokavalio - kun vihreä ei aina ole hyvä, osa 2:

Kun aloitin Marevanin, ruokavalio tuntui yhtäkkiä olevan täynnä sääntöjä. Olin tottunut syömään terveellisesti paljon vihanneksia, erityisesti lehtivihreitä. Mutta pian opin, että K-vitamiini on se taikasana joka määrää, mitä voin syödä ja kuinka paljon.

Mitä K-vitamiini tekee?

K-vitamiini vaikuttaa veren hyytymiseen. Marevan taas ohentaa verta. Jos syön paljon K-vitamiinia, se voi heikentää Marevanin tehoa, jolloin INR-arvo laskee, jos taas K-vitamiinia on liian vähän, arvo voi nousta liikaa. Siksi tasapaino on tärkein.

Vihreät viholliset vai sittenkin ystävät?

Aluksi pelkäsin kaikkea vihreää kuten: pinaatti, lehtikaali, parsakaali, rucola sekä avocado, mutta totuus on, että tasaisuus on tärkeämpää kuin täydellinen välttely. Eli jos syön vihreitä vihanneksia säännöllisesti ja samassa määrin, keho tottuu. Marevanin annostus voidaan säätää sen mukaan. Ei tarvitse luopua kaikesta, pitää vain olla johdon mukainen.

Miten suunnitella ateriat?

1. Vältän suuria vaihteluita, en syö yhtenä päivänä salaattia kilo kaupalla ja toisena en lainkaan.
2. Käytän paljon juureksia, kuten porkkanaa, perunaa, ja bataattia.
3. Proteiinin lähteitä kuten kana, kala, liha sopivat hyvin(kasvisvaihtoehtona tofu).
4. Vältän maksaa ja vihersmoothieita, joissa k-vitamiinia voi olla yllättävän paljon.
5. Ravintolisiä käytän vain lääkärin luvalla.

Ruokapäiväkirjan pitäminen on hyvä apuväline

Välillä on hyvä pitää ruokapäiväkirjaa, erityisesti silloin kun INR-arvo heittelee. Se auttaa näkemään, oliko jokin ateria poikkeuksellinen. Joskus huomaan, että arvo ei heilahdakaan ruoan takia vaan stressin, flunssan tai muun tekijän vuoksi.

Kun lempiruoat jäävät taustalle

Minun lempivihreitä ovat juuri ne, jotka Marevanin kanssa vaativat varovaisuutta: pinaatti, parsa, rucola ja avocado, ne ovat olleet osa arkea, osa iloa. Pinaatti-fetapiirakka oli yksi suosikeistani, samoin lämmin pinaattikeitto kylminä päivinä. Ja vihersmoothiet, ne olivat osa painonhallintaa vuosina 2020-2022. osa hyvinvointia, osa minua. Nyt ne ovat harvinaisia herkkuja, ei enään jokapäiväisiä valintoja. Ja vaikka ymmrrän miksi, se tuntuu silti haikealta. on kuin joutuisi luopumaan pienestä osasta itseään, ei kokonaan, mutta osittain.

Lopuksi 

Ruoka ei vain ole ravintoa, se on muistoja, tapoja, lohtua ja iloa. Marevanin kanssa oppii tekemään kompromissejä, mutta myös kompromisseja, mutta myös arvostamaan niitä hetkiä, kun  voi nauttia jostain vanhasta suosikista harkiten. Ja ehkä joskus pieninä annoksina, pala pinaatti-fetapiirakkaa voi maistua vieläkin paremmalta, juuri siksi että se ei ole enään itsestään selvyys.